Tanskan katsotuin elokuva vuosikymmeniin on animaatio – mutta ei lapsille suunnattu sellainen. Jotain sen viehätyksestä saattaa jäädä siirtymättä kulttuurirajojen yli.

Koulukiusaamisen vastainen ja yksilöllisyyttä ylistävä tarina onnistutaan typistämään mieleenpainumattomien laulunumeroiden paisuttamaksi lelumainokseksi.

Disneyn klassikkoanimaation näytelty versio liitää alkuperäisanimaation vahvuuksilla jopa yllättävän onnistuneesti ennakko-odotuksiin nähden, mutta paradoksaalisesti kärsii omaperäisyyden puutteesta ja aavistuksen liian pitkästä kestosta.

Amatöörimäinen toimintapommi on kivulias kokemus kaksituntisena. Se olisi sitä jopa tunnin mittaisena. Tai lyhärinä.

Irisz vaeltaa veljeään etsien, mutta lopulta millään ei tunnu olevan hänelle sen suurempaa merkitystä. Ei edes veljensä löytämisellä.

Elokuvan mainoslause on: Nyt huijataan koko rahan edestä. Totta, koko pääsylipun ja poppareiden hinnan edestä.

John Wick -elokuvasarjan kolmas osa on harvinaisen taidokkaasti toteutettua mutta samalla yksitotista väkivaltaviihdettä.

Vankilasta vapautuneesta naisesta kertova karhea draama osoittaa, ettei ihmisyyden synkälle puolelle rohkeasti katsovan Samppa Batalin Äpärä-esikoinen ollut onnen kantamoinen.

Tanskalaiset tekevät mitä tanskalaiset tekevät parhaiten: tabuja kaihtamattoman komedian elämän ehtoopuolelta.

Greta olisi tarvinnut lisää energiaa ja Isabelle Huppertia ollakseen viihdyttävä kokonaisuus. Huppertin loistavasta roolisuorituksesta huolimatta Neil Jordanin elokuva on turhan hajuton ja mauton ollakseen tuleva kulttiklassikko.

Riemastuttava, söpö ja viihdyttävä Pokémon-elokuva nousee videopelielokuvagenren kiistattomaksi ykköseksi.

Tietynlaiseen nykyajan maisemaan istutettu pakolaistarina toisen maailmansodan ajalta on vangitseva ja erikoinen kerronnaltaan mutta samalla vieraannuttavan viipyilevä teos.

Peter Jacksonin sotadokumentti esitetään Espoo Cinén päätoselokuvana, minkä jälkeen se nähdään myös teatterilevityksessä.