4

Edgar Wrightin kauhujännäri on juuri niin värikäs ja räiskyvä kuin millaiseksi 1960-luvun Lontoon voi kuvitella. Samalla se on yhtä pelottava ja vaarallinen kuin kaupunki varmasti nuorelle naiselle olikin.

Vuoden suurin yllätys on ehkä myös vuoden hauskin, viihdyttävin ja tyylikkäin toimintaelokuva. James Bond häviäisi Bob Viddickille tappelussa.

Eeppinen, pitkä ja mielenkiintoinen tervehdys Marvelin uudelle mutta merkittävälle hahmokaartille.

Matka, jonka ei haluaisi päättyvän vaikka penkki on epämukava ja haisee todella pahalle.

Venom palaa valkokankaille uusin kujein, tällä kertaa kevyempänä niin ilmapiiriltä kuin kestoltaan.

Islantia pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta niin vain sielläkin voi törmätä näinkin räikeään eriarvoisuuteen.

Mestariohjaajan uutuus yhdistää onnistuneesti nykyaikaista kommentointia historiallisiin tositapahtumiin.

Mihinpä se tiikeri raidoistaan pääsisi? Älä kuitenkaan pelästy aihetta, sillä kyseessä on laadukas draama.

Ei ole helppoa olla vihreä.

Muistinsa ja minuutensa menettänyt, ulkoasuaankin jatkuvasti vaihtamaan joutuva päähenkilö on tyhjä kanvas, jonka kautta katsoja tutkii kiehtovaa maailmaa, jossa tapahtuu vaikka mitä ilman, että sillä on mitään merkitystä.

Komea versio vanhasta legendasta. Nia DaCosta todistaa olevansa taitava ja terävä ohjaaja, joka kykenee sekoittamaan tärkeitä teemoja ja visuaalisesti upeita kohtauksia yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Wong Kar-wain vuoden 2013 hieno epookki on tullut uusintaensi-iltaan. Taistelujaksot ovat edelleen kuin yliluonnollista balettia.

Uusi James Bond -tuotanto on koko elokuvasarjan yllätyksellisin ja dramaattisin – ja juuri siksi se on erittäin hyvä.