Valmistusvuosi: 2016

Live by Night

Järjestyksessään neljäs kokopitkä ohjaustyö Ben Affleckilta ei yllä edellisen, vuoden 2012 parhaan elokuvan Oscarin napanneen Argon tasolle, mutta se on vahva näyttö näyttelijä-ohjaajan näkemyksistä ja halusta kertoa kiinnostavia tarinoita.

24 viikkoa

Astrid Lorenz (Julia Jentsch) on suosittu koomikko. Aluksi kaikki onkin hyvin – ura vetää ja hän odottaa toista lastaan aviomies/manageri Markuksen (Bjarne Mädel) kanssa. Kuuden kuukauden kohdalla onnellinen pari saa kuitenkin kuulla lapsen kärsivän Downin syndroomasta, ja elämä suistuu raiteiltaan. Heidän on nopeasti tehtävä päätös, joka muuttaa heidän elämänsä ikuisiksi ajoiksi. Ja jota he todennäköisesti katuvat joka tapauksessa.

Swiss Army Man

Ja palkinto vuoden oudoimmasta elokuvasta menee… Dan Kwanille ja Daniel Scheinertille! Heidän debyyttinsä kiehtoo ja kauhistuttaa yhtä suurissa määrin – mutta sitä ei hetkeen unohda. Kunniaa lisäksi universaalin totuuden sanomisesta ääneen: ”Et tiedä Jurassic Parkia?” Paul Dano kysyy ei-ihan-elävältä ystävältään. ”Jos et tiedä Jurassic Parkia, et tiedä paskaakaan”. Amen.

La La Land

Los Angeles, liikenneruuhka. Yhtäkkiä nainen alkaa laulaa, hyppää ulos autostaan ja tanssii pitkin moottoritietä. Muut seuraavat perässä ja hetkessä sadat ihmiset laulavat ja tanssivat autojen katoilla. Tässä on ainesta vuoden parhaaseen kohtaukseen, niin hienosti aloittaa Damien Chazelle elokuvansa La La Land.

The Great Wall

Kiinan muuri on käsittämätön järkäle. Sen kokonaispituus vastaa noin kahdeksan kertaista matkaa Suomen päästä päähän. Pyramidien tapaan rakennelma tarjoaa oivan kehikon mitä erilaisimmille sepitteille sen synnyn syistä ja tarkoituksista. Tämä elokuva kertoo niistä yhden.

Jackie

Pablo Larraín on varmasti uuvuksissa. Esiteltyään Nerudan Cannesissa vasta keväällä hänellä on jo valmiina uusi filmi yhdestä Yhdysvaltojen kaikkien aikojen ikoneista. Jos ohjaaja ei pidä varaansa, hän päätyy tätä vauhtia uudeksi Woody Alleniksi.

Bleed for This

Miles Teller esittää nyrkkeilijä Vinny ”Paz” Pazienzaa Ben Youngerin nyrkkeilyleffassa. Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa Vinny uhittelee itsevarmasti ja röyhkeästi vastustajalleen mutta häviääkin ottelun ja putoaa tyhjän päälle kun entinen valmentaja ei enää usko häneen. Tilalle palkataan uusi valmentaja, Aaron Eckhartin Kevin Rooney joka kehottaa Vinnyn vaihtamaan painavampaan painoluokkaan. Tästä lähtee Vinnyn voittoputki, joka loppuu lyhyeen Vinnyn joutuessa vakavaan auto-onnettomuuteen. Lääkärit eivät uskalla luvata Vinnyn edes kävelevän, saati ottelevan enää. Vinny ei kuitenkaan lannistu vaan alkaa nostella painoja yön pimeinä tunteina kellarissaan Kevinin avustamana.

Kaikki mitä rakastimme

Muistatteko, kun Rachel Green luki pehmopornoa Frendeissä? Nicole Garcian sovituksessa Milena Agusin kirjasta ei ehkä ole kiertoilmauksia miehen sukupuolielimille, mutta kiillotetusta ulkoasusta huolimatta se tuntuu joltakin kirjakaupan takanurkassa myytävältä. Tai niin kuvittelisin. Minähän luen vain Jack Reacheria.

Miksi hän?

Tiedättehän jenkkiläisen valtavirtahuumorin? Sellaisia leffoja pyörii meidänkin teattereissamme vähintään parin kuukauden välein. Tänä vuonna on nähty muun muassa Central Intelligence, Mike ja Dave häädeittejä vailla, Firman pikkujoulut ja niin edelleen. Niitä yhdistävät tietynlainen alapäähuumori sekä käsikirjoittajien tarve olla poliittisesti epäkorrekteja.

Sing

Koalaherra Buster Moon (äänenä Matthew McConaughey/Sami Uotila) on tuottaja, jonka teatteri on nähnyt parhaat päivänsä. Esitykset ovat floppeja, ja vakituisia työntekijöitä on vain kaksi – Moon ja hänen seniili sihteerinsä. Pankki uhkaa lunastaa rakennuksen, jos Moon ei pysty maksamaan velkojaan.

Rogue One: A Star Wars Story

Rogue One sijoittuu Star Wars -maailmassa Sithin koston (2005) ja Uuden toivon (1977) väliin. Kapinalliset ovat hajaantuneessa tilassa. Imperiumi on suurempi kuin koskaan, ja sen vastustaminen tuntuu entistä vaikeammalta. Vastavalmistuneeseen joukkotuhoaseeseen, Kuolemantähteen, kätkeytyy kuitenkin heikkous, jonka Jyn (Felicity Jones) pyrkii paljastamaan.

Isäni Toni Erdmann

Jos et ole aiemmin vaivautunut elokuvateatteriin asti katsomaan lähes kolmen tunnin mittaista saksalaiselokuvaa, nyt se ehdottomasti kannattaa! Maren Aden ohjaama ja käsikirjoittama Isäni Toni Erdmann palkittiin keväällä Cannesissa FIPRESCI:n palkinnolla, ja se kisasi myös Kultaisesta palmusta. Se on valittu vuoden 2016  parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi ja Saksan ehdokkaaksi niin Golden Globes kuin Oscar-gaalaan. Draamakomediaksi luokiteltava elokuva on yhtä aikaa hurmaavan kevyt ja ajatuksia herättävä, ja tarinan herttainen hulluus saa elokuvan tuntumaan varsinaista kestoaan lyhyemmältä.