Komean näköisen draamaelokuvan tarinapuoli rampauttaa muuten kiinnostavan teoksen.

Aivot avaavat ovia.

Valkokankailla nähdään kaksi ajatuksia herättävää dokumenttia. Ne kertovat yksinäisyydestä, ajasta ja elämästä.

Jenni Toivoniemi kuvaa kokopitkässä esikoisohjauksessaan osuvasti elämän kipeitä kokemuksia, läheisten ihmissuhteiden valta-asetelmia ja ikuisen nuoruuden haavetta karnevalistisen naurun kautta – mutta lämmöllä.

Elokuva sivuutetusta taiteen pioneerista on vuoden parhaita dokumentteja.

Greenlandissa maahan törmäävä Clark ei ole mikään Clark Kent, Teräsmies, vaan sitäkin pahempi uhka.

Peninsula on itsenäinen jatko-osa neljän vuoden takaiselle Juna Busaniin -elokuvalle. Eteläkorealainen zombie-kuvaelma on varsin viihdyttävä ja hyvätunnelmainen teos eikä erityisesti vaadi edeltävän elokuvan näkemistä.

Sopivasti seikkailullinen lastenmysteeri viihdyttää, vaikka etsivien erilaisia luonteita ei tällä kertaa hyödynnetä.

Sympaattinen ja kohteitaan lempeästi kohteleva dokumenttielokuva rakkaudesta kypsemmällä iällä.

Monimuotoinen romkom on sen verran suloinen, että se saa vakavissaan harkitsemaan hoitoon hakeutumista.

Ulla Heikkilän esikoisohjaus tarttuu aiheeseen, jota ei vielä jostain syystä ole Suomessa elokuvissa käytetty. Rippileirille sijoittuva nuorisoelokuva ei ole täydellinen, mutta nuoret näyttelijät ovat todella hyviä.

Ikkunan noita ei aivan kulttitapaukseksi nouse, mutta on hyvällä tavalla poikkeava kummituselokuva.

Muutaman Bamse-seikkailun ohjaaja on nyt tarttunut 80-vuotta vanhaan kissasankariin. Mitään uutta sympaattiseen kattimaailmaan ei ole tuotu, mutta hahmojen sympaattisuus kantaa simppeliä tarinaa.