Läheskään kaikki Cannes-voittaja Julia Ducournaun uutuuden teemat eivät avaudu tai tunnu saavan kunnon käsittelyä, mutta arvoituksellisuus ja häiriinnyttävyys pitävät otteessaan. (Ikäraja K-18)

Yllättävän hyvännäköinen ja hauska koko perheen seikkailuelokuva luottaa Indiana Jonesin voimaan. (Ikäraja K-7)

Ennio on perusteellinen henkilökuva, joka käy yleissivistyksestä. Täydellinen dokumenttielokuva.

Ranskalaisohjaaja Mia Hansen-Løven elokuvassa parisuhde saa Bergmanin kuvausta valoisampia sävyjä. (Ikäraja K-7)

A Star Is Born -tyyppisen julkkissuhteen romanttisesta toksiseksi kääntävä musikaali ei varmaan ole kaikkien makuun, mutta musikaalien ja persoonallisen elokuvan ystäville – ja erityisesti Sparks-faneille – se on herkkua.

Yksi vuoden parhaista elokuvista on terävää uskontokritiikkiä, arvoituksellinen ja kaunis.

Geneerisen koheltavan euroanimaation plussiksi jäävät alun erilainen lähtökohta sekä toteutuksen paikoittainen kömpelyys, joka tuo tuotantoon edes jonkinlaista omaperäisyyttä.

Kuka pelkää puudelia? No eipä juuri kukaan! Heh heh… heh. Eh.

Typerää vitsailua ja kädenlämpöistä tarinankerrontaa viljelevä elokuva istuttaa päähän lähinnä vain toiveen lopputekstien rullaamisesta.

Yksi vuoden huonoimmista. Elokuva Englannin kuningattaren corgista ei ole hauska tai erityisen älykäs, mutta ehkäpä tästä vielä muodostuu jonkinmoinen kulttikalkkuna.

Ranskalaisohjaajien kärkeen kuuluvan François Ozonin ohjaustyö on varmalla kädellä ohjattu kuvaus katolisen kirkon piirissä tapahtuneesta pedofiiliskandaalista ja sen uhreista.

Pistävän ajankohtainen kuvaus suhteestamme työntekoon ja sen vaarallisistakin seurauksista on taattua Ken Loach -laatua.

Eurooppalainen animaatio ei ehkä ole lähsekään yhtä sliipattu kuin amerikkalaiset serkkunsa, mutta se on suorasukaisempi esimerkiksi karujen luonnonlakien suhteen. Valitettavasti se ei hyödynnä tarpeeksi eksoottisia lähtökohtiaan.