Geneerisen koheltavan euroanimaation plussiksi jäävät alun erilainen lähtökohta sekä toteutuksen paikoittainen kömpelyys, joka tuo tuotantoon edes jonkinlaista omaperäisyyttä.

Kuka pelkää puudelia? No eipä juuri kukaan! Heh heh… heh. Eh.

Typerää vitsailua ja kädenlämpöistä tarinankerrontaa viljelevä elokuva istuttaa päähän lähinnä vain toiveen lopputekstien rullaamisesta.

Yksi vuoden huonoimmista. Elokuva Englannin kuningattaren corgista ei ole hauska tai erityisen älykäs, mutta ehkäpä tästä vielä muodostuu jonkinmoinen kulttikalkkuna.

Ranskalaisohjaajien kärkeen kuuluvan François Ozonin ohjaustyö on varmalla kädellä ohjattu kuvaus katolisen kirkon piirissä tapahtuneesta pedofiiliskandaalista ja sen uhreista.

Pistävän ajankohtainen kuvaus suhteestamme työntekoon ja sen vaarallisistakin seurauksista on taattua Ken Loach -laatua.

Eurooppalainen animaatio ei ehkä ole lähsekään yhtä sliipattu kuin amerikkalaiset serkkunsa, mutta se on suorasukaisempi esimerkiksi karujen luonnonlakien suhteen. Valitettavasti se ei hyödynnä tarpeeksi eksoottisia lähtökohtiaan.

Aikuisia aiheita lasten silmin tutkivan dokumentin päähenkilöt hurmaavat, vaikka se onkin kiinnostuneempi kysymyksien esittämiseen kuin vastausten hakemiseen.

Suomalaisresursseinkin tehty irkkukauhu panostaa säikyttelyjen sijaan tunnelmaan, mutta ei ihan kanna loppuun asti.

Kunnianhimoinen kummajainen ranskalaisohjaaja Jacques Audiardilta. John C. Reilly ja Joaquin Phoenix ovat mielenkiintoinen pari valkokankaalla, mutta elokuva ei koskaan osaa päättää mitä se haluaa olla. Lopputulos on mielenkiintoinen mutta ajoittain pitkäveteinen sekametelisoppa.