Edgar Wrightin kauhujännäri on juuri niin värikäs ja räiskyvä kuin millaiseksi 1960-luvun Lontoon voi kuvitella. Samalla se on yhtä pelottava ja vaarallinen kuin kaupunki varmasti nuorelle naiselle olikin.

Se tappaa mutta ei välttämättä pelota.

Komea versio vanhasta legendasta. Nia DaCosta todistaa olevansa taitava ja terävä ohjaaja, joka kykenee sekoittamaan tärkeitä teemoja ja visuaalisesti upeita kohtauksia yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Naapuri kolkuttelee seiniä öisin ja on muutenkin todella ärsyttävä asukki. Onneksi se ei sentään luukuta täysillä 90-luvun surkeaa ruotsalaista eurodancea!

Kirottu-mies James Wan palaa kauhuleffojen pariin. Malignant on kunnianosoitus keski-ikäistyneiden kauhufanien lapsuuden elokuville.

Yritys päivittää alle 20 vuotta vanha kauhusarja johtaa väärälle polulle.

Hauska ja viihdyttävä kauhukomedia pizzalähetistä ja saatanapalvojista jää hieman unohdettavaksi kokemukseksi.

Paluu Saw-elokuvien juurille jää hieman vaisuksi kokonaisuudeksi Chris Rockin hauskasta roolisuorituksesta huolimatta.

Pienen perheen piinaa tuhon jälkeisessä maailmassa jatkavan elokuvan isoin puute on, että se ei ole ensimmäinen Hiljainen paikka.

Erinomainen lisä Kirottu-universumiin. Michael Chaves todistaa taitonsa elokuvan puikoissa, ja Patrick Wilsonia ja Vera Farmigaa on ilo katsoa.

Tarjolla todella rajua mättöä, demonista kauhumenoa ja mustaa huumoria – hevimetallia valkokankailla.

Hauska ja sympaattinen mutta paikoin aidosti pelottava lasten yliluonnollinen seikkailu todennäköisesti traumatisoi herkullisesti lapsikatsojia mutta viehättää luomallaan maailmalla myös aikuiskatsojia.

Heikko kauhuviritelmä kanavoi monia muita vastaavia tekeleitä, mutta onnistuu häviämään niistä heikoimmillekin. Elokuvan paras puoli on, että se ei onnistu edes ärsyttämään.