Tarjolla todella rajua mättöä, demonista kauhumenoa ja mustaa huumoria – hevimetallia valkokankailla.

Hauska ja sympaattinen mutta paikoin aidosti pelottava lasten yliluonnollinen seikkailu todennäköisesti traumatisoi herkullisesti lapsikatsojia mutta viehättää luomallaan maailmalla myös aikuiskatsojia.

Heikko kauhuviritelmä kanavoi monia muita vastaavia tekeleitä, mutta onnistuu häviämään niistä heikoimmillekin. Elokuvan paras puoli on, että se ei onnistu edes ärsyttämään.

Klassisia Spielberg-seikkailujen elementtejä mieleen tuova sympaattinen säikyttely melkein ansaitsisi ylimääräisen tsemppitähden, mutta lyhärin venyttäminen pitkäksi elokuvaksi pingottaa tarinaa paikoin liiankin ohueksi.

Morfydd Clark loistaa Rose Glassin debyyttielokuvassa, joka on uskonnollista kauhua parhaimmillaan.

Aiheeltaan kiinnostavan mutta kokemattomissa käsissä repaleisen kauhujännärin kauhuosuudet nimenomaan eivät toimi. Hyvät näyttelijät ja upea kuvaus pelastavat paljon.

Hyvännäköinen slasher-raina ei onnistu tuomaan genreen mitään uutta.

Peninsula on itsenäinen jatko-osa neljän vuoden takaiselle Juna Busaniin -elokuvalle. Eteläkorealainen zombie-kuvaelma on varsin viihdyttävä ja hyvätunnelmainen teos eikä erityisesti vaadi edeltävän elokuvan näkemistä.

Ikkunan noita ei aivan kulttitapaukseksi nouse, mutta on hyvällä tavalla poikkeava kummituselokuva.

Kaikinpuolin epäonnistunut kauhuraina ei tarjoa mitään edes edellisen elokuvan ystäville.

Universalin Näkymätön mies -hirviöklassikon päivitys yllättää malttaessaan rakentaa tunnelmaa böö-pelottelun sijaan. Verenroiske tuntuu paikoin jopa turhalta sen rinnalla!

Sotkuinen käsikirjoitus yhdistää aivan liian monta elementtiä budjettiinsa nähden, joten lopputuloksena on melko sekava kauhuelämys.

Richard Stanleyn pitkään odotettu paluu ohjaajaksi on mukavalla tavalla vanhanaikaista pelottelua, mutta se vaatii katsojalta aktiivista hyväksymistä.