Edes loistavat pääosat eivät kykene pelastamaan jo syntyessään vanhanaikaista elokuvaa.

Tutun hahmon seikkailut uudella tekijäporukalla kevyesti uudelleen käynnistävä seikkailu toimii mukiinmenevästi.

Kun ihmisen elämässä totuus ja taru menevät niin sekaisin, ettei hänestä tehtyä elokuvaa kunnolla voi kutsua dokumentiksi, ollaan jonkin todella mielenkiintoisen äärellä.

Stereotypioita päälaelleen kääntävä draamakomedia onnistuu välttämään puskafarssin sudenkuopat.

Liian kauan odotetussa jatko-osassa yhdistyvät ongelmat, joita syntyy kun asioita ajatellaan liikaa mutta ei koskaan loppuun asti.

Härön uusin on kuin tarkoin harkittu maalaus, joka ei kuitenkaan jätä varaa katsojan tulkinnoille.

Parasta uudessa Onneli ja Anneli -elokuvassa on minipossu Puustinen, joka eläisi mieluiten korvapuusteilla. Elokuvan heikkous on sen tarinassa.

Teppo Airaksisen varmalla kädellä ohjaama Juice-elokuva on surumielinen ja kaunistelematon kokonaisuus. Riku Nieminen tekee monitasoisen roolityön Juice Leskisenä.

Suloisen Ailo-poron matka vasasta uljaaksi nuorukaiseksi juhlistaa Lapin koskematonta luontoa ja kiehtovia eläimiä.

Kiinnostavista teemoista saadaan irti vain myötähäpeää.

Tuntuu kuin elokuvanteko olisi ollut tekosyy viettää kosteahko kesäloma idyllisessä miljöössä, mutta onneksi hauskaa riittää katsojallekin.

Paperilla hyvältä kuulostava mutta toteutukseltaan nimensä veroinen elokuva on niin pöhkö, että vertautuu mitä klassisimpiin kulttikalkkunoihin.

Elokuva itsensä löytämisen ja vapauttamisen ilosta ja vaikeudesta.