1970-luvulta lähtien elokuvien ja sittemmin myös televisiosarjojen parissa työskennellyt Jerry Bruckheimer (s. 1943) on ollut vastuussa jo yli sadasta tuotannosta. Jokainen elokuvaharrastaja on taatusti nähnyt ainakin yhden hänen elokuvistaan, oli kyseessä sitten American Gigolo, Kissaihmiset, Beverly Hills kytät, Top Gunit tai Pirates of the Caribbean -merirosvoilut.
Kun dvd-markkinat kävivät 2000-luvun alussa kuumimmillaan, päätti Bruckheimer julkaista kourallisesta elokuviaan uuden pidennetyn version. Dvd:t julkaistiin maailmanlaajuisesti, mutta sen jälkeen ne ovat kadonneet markkinoilta tyystin. Niitä ei siis näe blu-rayltä, UHD:ltä tai striimipalveluista. Nyt onkin hyvä hetki perehtyä Bruckheimerin 1990-luvun tuotantoon ja selvittää ovatko ne kunnollisia leikkausversioita vai puutuneella kädellä hutaistuja turhuuksia.
Purppuravyöhykkeelle hukkunut erikoisversio
Tony Scottin vuoden 1995 ohjaustyö Purppuravyöhyke (Crimson Tide) sisältää vahvoja näyttelijäsuorituksia (mm. Denzel Washington, Gene Hackman, Viggo Mortensen ja James Gandolfini) ja raudanlujan, kolme teknistä Oscar-ehdokkuutta ansainneen toteutuksen. Parhaiten se todennäköisesti kuitenkin muistetaan Hans Zimmerin mahtipontisesta musiikista, jota käytettiin myöhemmin lukuisten muiden elokuvien trailereissa.
Ydinsukellusveneeseen sijoittuvan jännärin alkuperäinen versio kestää 116 minuuttia. Vuonna 2006 markkinoille pulpahtanut ja sen jälkeen sukelluksiin kadonnut Extended Edition venyttää pituutta lähes seitsemällä minuutilla.
Extended Edition sisältää yli kaksikymmentä lisäystä, joista tosin valtaosa on täysin hajuttomia ja kerronnan kannalta huomaamattomia. Lisäyksistä vain neljä tekee jonkinlaisen vaikutuksen katsojaan.
Ensimmäinen niistä nähdään noin 12 minuutin kohdalla. Siinä matkaan lähtevät sotilaat sanovat jäähyväisiä perheenjäsenilleen noin puolen minuutin ajan. Toinen selkeä lisäys tulee ennen puolta tuntia, kun hiustenleikkuussa oleva Cob (George Dzundza) kertoo törkeän vitsin.
Vähän yli 40 minuutin jälkeen tulee erikoisversion pisin lisäys. Yli kaksi minuuttia kestävässä kohtauksessa Hunter (Washington) keskustelee Cobin kanssa tämän ylipainosta aloittaen ja sen jälkeen muihin aiheisiin siirtyen. Tässä kyseisessä kohtauksessa on jo hieman tunnelmaa, ja se onkin tämän julkaisun paras ennen näkemätön hetki.
”Onko tässä koko elokuvan käsikirjoitus? Yhdellä A4:llä?”
Kymmenisen minuuttia ennen elokuvan päättymistä tulee viimeinen hieman alle puolitoistaminuuttinen lisäys. Siinä vierekkäin istuvat Ramsey (Hackman), Cob ja Hunter ovat mietteissään ja hiljaa, kunnes Cob kutsutaan kuulusteluun. Epäröivät Ramsey ja Hunter jäävät odottamaan vuoroaan täydessä hiljaisuudessa.
Loput Extendedin lisäyksistä voi ohittaa olankohtautukselta. Näin ollen tämän erikoisversion etsintä ei ole ainakaan isoimman vaivan arvoinen.
Bisnesluokan lento vapauteen
Parhaasta äänestä ja alkuperäiskappaleesta Oscar-nominoitu Con Air – Lento vapauteen (1997) esittää uransa huipulla viiletelleen Nicolas Cagen ehdonalaiseen pääsevänä vankina, jonka kotiinkuljetuslento menee pahasti pieleen muiden vankien pistäessä ranttaliksi. 115-minuuttisen toimintaelokuvan vuoden 2006 Extended Edition tykitti nähtäväksi kuusi ja puoli minuuttia uusia kohtauksia, jotka ovat leffan faneille todella näkemisen arvoisia.
Muutokset alkavat heti alkukohtauksessa, jossa baarissa ahdisteleva mies käyttää Tracysta (Monica Potter) rumaa nimitystä. Tätä seuranneen tappelun jälkeen näytetään kuinka poliisi pidättää Cameronin (Cage).
Hieman edellisen jälkeen kotimatkalleen valmistautuva Cameron pyytää Baby-O:ta (Mykelti Williamson) käymään hänen luonaan grillaamassa. Samalla näytetään Baby-O:n palovammoja, jotka hän sai autettuaan Cameronia tulipalon keskellä.
Noin 25. minuutin kohdalla alkava lentokonemellakka sisältää enemmän veriroiskeita. Lisäykset ovat lyhyydestään huolimatta huomattavia.
Kymmenisen minuuttia edellisestä tulee 53 sekuntia kestävä uusi kohtaus, jossa lentokonekaapparit tunnistavat Cameronin. Tuimassa kohtauksessa he tiedustelevat, tappoiko Cameron todella tunnetun ”jättiläisen” paljain käsin. Tämä vastaa liioittelemalla. Välittömästi sen jälkeen nähdään lähes minuutin mittainen kahden uuden kohtauksen setti. Aluksi Johnny-23 (Danny Trejo) uhkaa raiskata Cameronin perheen saaden tältä vähättelevän vastauksen. Sen jälkeen kohtaus vaihtuu seuraamaan assistenttinsa kanssa keskustelevaa agentti Larkinia (John Cusack).
Hieman ennen tunnin kohtaa nähdään 53-sekuntinen lisäys, jossa Cameron keskustelee Bishopin (Rachel Ticotin) kanssa tämän perheestä. Kohtaus tekee hahmoista sympaattisempia.
Noin 70 minuutin tuntumassa tulee jälleen kylmä lisäys, jossa Cyrus (John Malkovich) havaitsee Garlandin (Steve Buscemi) kuristaneen yhden vangeista hengiltä. ”Feel better now?”
Edellisen jälkeen tulee enää kourallinen pieniä lisäyksiä, lähinnä noin sekunnin kestäviä räjähdyksien ja ampumisien pidennyksiä. Lisäksi mukana on 19-sekuntinen kohtaus, jossa Babo-O sanoo Cameronille tulevansa ehdottomasti grillaamaan hänen luokseen.
Kaikkien näiden lisäksi mukana on muutamia pienempiä lisähetkiä siellä täällä. Kokonaisuutena ne kaikki ovat kerrontaan sopivia tarjoten filkan ja Cagen faneille aiempaa enemmän toimintaviihdeherkkua. Aivotonta kyllä, mutta huiman vauhdikasta ja toimivaa sellaista! Tämä onkin jo kertaalleen onnistuneen lennon bisnesluokkaversio.
Hennosti hienompi maailmanloppu
Isolla budjetilla toteutetusta elokuvasta Armageddon (1998) muodostui Michael Bayn ohjauksessa todellinen rahantekokone. Kepeästi ja elokuvan tyylin mukaisesti näyttelevä Bruce Willis vie tehtävään hälyytetyn öljynporaustiimin avaruuteen pysäyttämään Maata uhkaavan Teksasin kokoisen asteroidin.
Laatujulkaisuihin keskittynyt Criterion Collection tarttui – ehkä hieman yllättäen – tähän vauhtia ja aivotonta ryminää tarjoilevaan 151-minuuttiseen toimintapläjäykseen julkaisten siitä vuonna 1999 Director’s Cut -version. Kyseessä oli Criterionin viimeinen laserdisc-julkaisu, mutta se löysi tiensä myös dvd:lle.
Kunhan lippu näkyy, niin kaikki hyvin!
154-minuuttisessa Director’s Cutissa on vain muutama lisäys ja yksi lyhyt poisto. Jälkimmäinen tapahtuu 16 minuutin kohdalla. Siinä Harry (Willis) ampuu AJ:tä (Ben Affleck) lähietäisyydeltä vain kerran. Teatteriversiossa AJ anelee hieman kauemmin Harryn ampuessa kahdesti ohi.
Lisäykset alkavat 51 minuutilla. Rockhoundin (Steve Buscemi) rahanlainauskohtauksessa käytetään f-kirosanaa kohtauksen ollessa samalla muutaman sekunnin pitempi. Välittömästi edellisen jälkeen Oscar (Owen Wilson) rukoilee kirkossa 15 sekuntia kestävässä hetkessä.
55. minuutilla tulee tämän erikoisversion tärkein lisäys. Harry käy tapaamassa isäänsä (Lawrence Tierney) 80 sekuntia kestävässä uudessa kohtauksessa. Teatteriversiossa ei isää näytetä laisinkaan. Muutamaa minuuttia myöhemmin Harryn ja Danin (Billy Bob Thornton) keskusteluun on lisätty 25 sekuntia. Molemmat muun muassa myöntävät olevan peloissaan.
77 minuutin kohdalla kevennetään vähän tunnelmaa, kun Rockhound ja Oscar ärsyttävät 30 sekunnin ajan rauhallisena itsensä pitävää Leviä (Peter Stormare).
Viimeinen lisäys tulee loppumetreillä 136 minuutin kohdalla. Harry kertoo tyttärelleen Gracelle (Liv Tyler) käyneensä tapaamassa tämän isoisää ennen matkalle lähtemistä. Hän myös kertoo, mitä kaunista tämä sanoi lapsista ja kuinka tämä lause sopii hänelle itselleen kuvaukseksi Gracesta.
Neljä Oscar-ehdokkuutta teknisistä ansioista ja alkuperäiskappaleesta saaneen Armageddonin Director’s Cutin muutokset sulautuvat hyvin elokuvan pirtaan. Uudet kohtaukset eivät mullista mitään, mutta ei niistä niin sanotusti haittaakaan ole – eikä niiden tuoma hento lisäpituus tunnu missään.
Katsojan vihollinen
Vuonna 1998 ensi-iltansa saanut Valtion vihollinen (Enemy of the State) kokosi jälleen yhteen tuottaja Bruckheimerin, ohjaaja Tony Scottin ja aina luotettavan Gene Hackmanin. Tärkeimmässä roolissa viilettää – ihan tuotantotiimin luvan kanssa – vastanäyttelijöitä läiskivä Will Smith.
Valtion vihollinen on jo 132-minuuttisena alkuperäisjulkaisuna hieman pitkähkö, vaikka mukana mainiota toimintaa onkin. Aika lailla tarkalleen seitsemän minuuttia pidennetty erikoisversio ei helpota tilannetta laisinkaan, sillä suurin osa lisäyksistä on turhia ja jopa typeriä.
Extended Edition sisältää runsaasti muutaman sekunnin lisäyksiä, jotka koostuvat lähinnä kiroilusta ja Jack Blackin esittämän Fiedlerin typeristä ja epähauskoista läpänheitoista. Mukaan on tyrkätty myös hieman seksuaalista materiaalia kuitenkaan mitään varsinaista paljasta pintaa näyttämättä.
Pidennetyn version täysin käsittämättömin lisäys tapahtuu 40. minuutin jälkeen. Fieldler ja Jones (Scott Caan) ruuvaavat miestenhuoneen katossa olevaa ritilää irti. Yhtäkkiä Jones saa ilmeisesti sähköiskun ja alkaa huutaa Fielderin pyytäessä hänen olemaan hiljaa. Kohtauksessa ei ole mitään tolkkua kokonaisuuden kannalta, ja se on muutenkin täysin sekava.
Noin sadan minuutin kohdalla tulee sentään pari kohtuullisen rakentavaa uutta hetkeä. Aluksi Robert (Smith) kysyy automatkan aikana, mitä Edward (Hackman) haluaisi syödä mukaan napatusta pussista. Puoliminuuttinen kohtaus saa hymyilemään. Pari minuuttia myöhemmin miehet katsovat salakameran kautta poliitikon ja tämän naisystävän intiimiä hetkeä. Robert tuntee katselun epämukavaksi.
Hieman ennen lopputekstejä tulee vielä täysin epäuskottava puoliminuuttinen, jossa Robert saa NSA:n valvonta-autossa olevilta agenteilta välittömästi tiedon kadonneesta Edwardista.
Valtion vihollisen Extended Edition ottaa enemmän kuin antaa. Vain kaksi kohtausta ammentaa päähahmoihin lisää syvyyttä. Muut lisäykset sen sijaan joko jarruttavat toimintaa tai jopa ärsyttävät katsojaa. Tämän leffan kohdalla kannattaa pysyä alkuperäisessä versiossa.
Seuraavassa artikkelissa käymme vielä läpi Bruckheimerin 2000-luvun alussa tuottamien elokuvien dvd-aikaan jääneet erikoisversiot.
Miten nähdä artikkelin elokuvat
Tämän artikkelin erikoisversiot on julkaistu seuraavissa muodoissa, joita kannattaa metsästää kirpputoreilta ja huutokaupoista:
Con Air – Lento vapauteen, Purppuravyöhyke ja Valtion vihollinen: Kaikkien näiden elokuvien Extended Edition -versiot on saatavilla suomeksi tekstitettyinä dvd-levyinä. Julkaisut on helppo tunnistaa kansikortista, eikä niistä tarvitse maksaa montaa euroa.
Armageddon – Director’s Cut: Ainoa tapa nähdä tämä versio on hankkia sen kauan sitten julkaistu suomeksi tekstittämätön USA-, UK- tai Australia-dvd. Toki voit myös latoa parisataa euroa tiskiin ja napata huutokaupasta harvinaisen kahden levyn Criterion Collection -laserdisc-painoksen.
Teksti: Tom Kajaslampi
